Kiitokset kaikille vertaistukeaan omien ikuisuusprojektien muodossa lähettäneille! Olette te sitten empaattisia ihmisiä!
Nyt te lukijat saattekin nauttia upeasta kädentaitonäyttelystä - saanko esitellä:
ne Keskeneräiset!
Pia löysi kivan neuleohjeen Suuren Käsityölehden numerosta 8/2006. Työ on ollut puikoilla nyt reilut kuusi vuotta, ja valmiina on etu- ja takakappale sekä puolikas hiha. Motivaatio hihatyöhön on kadoksissa. "Ei tämä taida enää mahtua päälle, eikä värikään minua pue, mutta olisihan se mukava saada valmiiksi. Sitten joskus."
Tiina puolestaan päätti virkata nuorena morsiona heinäkuiselle häämatkalleen mekon. Elettiin vuotta 1999. Häämatka livahti ohitse, ja niin monta vuottakin siinä sivussa, ja keskeneräinen mekko unohtui jonnekin. "Viimeisen kymmenen vuoden aikana tasan kerran olen mekkoa virkannut. Etukappale on jo kohtuullisella mallilla, takakappaleessa enemmän duunia. Tästä kaikesta on tietysti 20 kilogrammaa aikaa ja JOS (never) mekko joskus sattuisi valmistumaan, en enää änähtäisikään siihen. Jos sitten vaikka tyttären ( 6 vuotta) häämatkalle? :) MITÄ TÄSTÄ OPIMME: jos aiemmin et ole virkannut kuin pannulapun joskus koulussa, ei ehkä kannata aloittaa näin massiivista työtä." Siinäpä syy, miksi minä en vielä(kään) ole virkannut sitä olohuoneen pyöreää pitsimattoa.. :D
Heli tykkää tehdä ristipistoja, mutta ei perinteisesti tauluihin, vaan vaatteisiin. Äidiltä saatuun ruskeaan puolihameeseen oli saatava jotain piristystä, ja näinhän sitä saadaan: "Lainasin kirjastosta joukon Tupu Pupuna kirjoja ja aloin niitä selailla sopivan kuvan toivossa ja lopulta sen löysinkin. Skannasin kuvan ja tein sopivan kokoisen ruudukon kuvan päälle ja aloin työstämään kuvaa hameelle. Olen aiemmin tehnyt vain ns. pieniä kuvia, joten tämä koko hameen etuosan täyttävä kuva on huomattavasti haasteellisempi ja koska kuvassa on todella paljon samaa väriä isoina pintoina, on ruutujen laskeminen aikaan vievää ja haasteellista! Nyt on kuva ollut kohta jo melkein vuoden tuossa vaiheessa, mutta kiitos postauksesi, sai työ taas sijaa muiden töiden lomassa!" Mainio idea muuten koristella vaatteita ristipistoin, tätä täytyy joskus kokeilla!
Mepudilla onkin vähän erilainen projekti vaiheessa. Vanha perheenjäsen, vuoden 1965 Chrysler, olisi tavoitteena saada museorekisteriin, mutta risaiset penkit eivät siinä vaiheessa enää käy päinsä. Tarvitaan uudet istuinverhoilut. "Pari vuotta sitten keväällä iski se varmuus, että kyllähän mie ne ossaan tehä ja vielä enempi varmuutta tuli, kun käytiin kyselemässä verhoomojen hintoja." Hyvään vauhtiin projekti pääsikin, mutta mies teki virheliikkeen ja hoputti liikaa, jolloin projekti tyssäsi siihen. Ei ne miehet aina hoksaa, että hiljaa hyvä tulee. Mutta tästä keskeneräisestä projektista on ollut jo nyt Mepudille muutakin hyötyä kuin verhoilutaitojen lisääntyminen: "Sain hyvän ompelukoneen ja teollisuuskoneen, mummo sai miun vanhan koneen(sen mikä piti olla rikki,mut mummon hokkuspokkus-sormet teki jotain sille ja se toimii edelleen, miun mies ei tosin tiijä sitä, koska se ois ruennu juputtamaan sitten siitä uuvesta koneesta.. Mie en yllensä kannata tuommosta salailua,mut tässä tilanteessa miun kannalta oli paras pysyä hiljaa."
... Ja nyt minä julkistin tämän salaisuuden. Törkeää.
Jana on monen muun tavoin aloittanut tekemään villatakkia:"Reilut 2 vuotta keskeneräinen töitä, noin 2 vkoa sitten kaivasin esiin ja pingotin ainakin valmiit hihat. 1 etukappale valmis, toinen vaille hihojen kavennus ja takaosa sama." Mitä tästä opimme - neuletyöt ovat kaiken pahan alku ja juuri. Ne jäävät muita projekteja useammin kesken!
Eikä aina tarvitse tehdä edes villatakkia. Kaisalla meinaa pitsihuivin valmistuminen olla tiukan takana. "Kuvassa aaltopitsihuivi tico tico langasta joka ei tunnu vaaan valmistuvan koskaan. Olen jo ottanut puikot moneen kertaan toiseen työhön." Minulla ne olisivat saattaneet jäädä laittamatta takaisin, kun kerran olisin irrottanut. Ihana huivi, Kaisa, tee se valmiiksi pian! :)
Toisilla useampikin työ antaa odotuttaa valmistumistaan. Maija pistää minutkin hiljaiseksi ristipistoineen, sillä hänellä suurin työ on kooltaan metrinen. Alkuinnostuksen jälkeen keskeneräinen keijukaisnainen on odottanut jatkoinnostusta viidestä kahdeksaan vuotta (en ihmettele, huh mikä koko!). Delfiiniristipisto on melkein valmis, mutta on jäänyt kesken jonkun virheen vuoksi, jota Maijakaan ei enää muista. Ankkoja paimentava tyttö saa myös odottaa vielä. Entäs tuo ihastuttava kukkapeitto tuolla kuvasarjan alanurkassa? "Aloitin vuosi-pari sitten ja sitäkin tein hullun innolla, mutta sitten kun liitin noita kukkasia yhteen ja huomasin että niitä pitää olla miljoona(no ei nyt varmaan ihan niin paljoa..), niin loppui sekin innostus, mutta kyllä noita varmaan joskus vielä tulee tehtyä.. Silloin kun ei ole muuta käsityötä suunnitelmissa (jaa milloinkohan sekin päivä koittaa??!)" Enpä tiedä minäkään - varmaan sitten, kun kauppoihin ei tule enää ihania kankaitakaan myyntiin (edelliseen postaukseeni viitaten...)!
Kikan lankakerällä vasta onkin hassunkurinen tarina takanaan. Uskokaa tahi älkää, tämä on keskeneräinen työ. Vuonna 1999 tästä kerästä oli syntymässä anopille neulepaita. Sitten neulottu kuvio oli mennyt vikaan, ja kaikkihan tietävät, kuinka kurjaa kovalla työllä tehdyn neuleen purkaminen on. Sitten syntyi esikoinen, ja esikoiset yleensä hidastavat hiukan tällaisten neuleprojektien etenemistä. Hiirikin, surkimus, oli tehnyt temppujaan keskeneräiselle neuletyölle sillä välin, kun se kiltisti oli odotellut muotoutumistaan valmiiksi neuleeksi. Se, mitä hiiri jätti jäljelle, pelastettiin odottamaan parempia aikoja. "Aikaa kului, ja kului, ja kului, niin, peräti vuoteen 2008 saakka, siinä välissä jo anoppikin vaihtui :-) Noh tämä nykyinen anoppini tykkää 'nyprätä' kaikkea telkkaa katsellessa ja otti tuon lankasotkun selvitettäväkseen. Siinä vauhdissa hän sitte purki tuon neuleen tekeleenikin kokonaan ja keri rullalle. Pari päivää sitten tyttäreni löysi tuon ison kerän, ja jälleen tuo lanka uhkaa olla vain kasa mytättyä lankaa... Tämä neule tuskin ikinä paidaksi valmistuu, mutta jos edes sukiksi, tai pannunlapuksi, tai edes nyöriksi jonnekin!"
Tuijalla vanhin keskeneräinen työ, neuletakki itselle, on aloitettu vuosina 78-79. Sen jälkeen pari lasten villahaalaria on jäänyt kesken, koska lapsenlapset ovat menneet kasvamaan kesken projektin. Höh. "Pikkusukat vauvalangasta kesken, kun ovat jotenkin tylsää hommaa tai on sattunut mielenkiintoisempi projekti kesken kaiken. Sininen neule...olen jo hukannut ohjeenkin siihen. Harmaa neule, inhoan neuloa resoreja tai nappilistoja ja kokokin on väärä. Takkiompelus kesken, kun en osaa tehdä ja siinäkin lapsi kasvoi liian isoksi työtä ommellessa. Resorit uupuvat nalletrikoosta. Olihan siellä mustavalkoinen hameentekelekin. Senkin koko on käynyt pieneksi, joten jäänee osaksi tilkkutöitä."
Skottimama aloitti pingviinihaalarin esikoisen syntymän jälkeen vuonna 1991. Toinen yritys oli tehdä haalari valmiiksi pikkukakkoselle, vuonna 1993. Ohi meni sekin. "Yritin joka lapselle, ja niitä on nyt jo viisi, viimeinen yritys kuopukselle (-07). Enää puuttuu muutaman langan päättely ja vetoketju – onnistuisikohan joskus lapsen lapsille (joita ei vielä ole kuin minun unelmissa) vai meneekö neljänteen polveen??? Yritetty on kaksi vuosikymmentä!"
*************************************
Olette te mainiota sakkia projekteinenne, ei voi muuta sanoa! Ja voi miten moni noista töistä onkaan sellainen, että tekisi mieli päästä vähän työntämään omiakin näppejä samaan soppaan. Että "jos minäkin vähän kokeilisin".
Tätä motivaatiopuuskaa olen purkanut omaan ikuisuusprojektiini, joka on saanut tauluumme jo palasen otsaa, silmänympäryksen ja lisää poskea. Voi toista, kun se on niin nuori ja nätti tuossa, melkein kuin viisitoistakesäinen!
Tämä pitää saada valmiiksi pian, sillä löysin uuden intopuuskan teidän vertaistukenne ansiosta! Kiitos siitä!
Ja lupaamani arvonnan keskeneräisiä töitä esitelleiden kesken voitti Kikka, joka lähetti tarinan sympaattisesta lankakerästään. Onnea, Kikka! Lupaan, etten lähetä sinulle yhtään lankakerää - enkä keskeneräistä neuletyötä! ;) Lähetä sinä puolestasi minulle yhteystietosi sähköpostitse. Osoitteen jo tiedätkin!
Mikä näistä keskeneräisistä innostaisi sinua jatkamaan siitä, mihin joku toinen on jäänyt? Mikä näistä olisi kaikkein epätoivoisin projekti sinulle?
Ja Mepudille haluan vielä sanoa, että toiveesi peitetikkikoneen alkeista on laitettu korvan taakse! En vain saa aikaiseksi vastata ihanaan sähköpostiviestiisi! En tiedä, olenko oikea henkilö niistä peittarialkeista kirjoittamaan, kun alkeita tässä vasta käyn läpi itsekin, mutta kerron mielelläni sen, mitä jo osaan. Palaan asiaan!
