Kuiva ja tomuinen piha sotkee vaatteita melkeinpä nopeammin kuin märkä ja kurainen. Ei tarvitse tuollaisen viisivuotiaan kuin kävellä talon ympäri, niin on jo siinä kunnossa, että voisi sisällä talon ympäri kävellessään saada aikaan suursiivouksen tarpeen. Mieluummin pyykinpesu kuin talon jynssäys, joten lisää vaatetta vain (syy se on tekosyykin - oikeasti joudun molempiin hommiin)!
Mustasta velourista tein peruspolvihousut kymmenessä minuutissa. Samasta puolen metrin palasta tuli vielä pikkuveljelle pitkät housut OB:n Tiikeri-kaavalla. Ja käsi on tuttuun tapaan katkaisijalla...
Viime viikolla odottelin Kangastukun lähetystä saapuvaksi, ja tänään pääsin ompelemaan oliivinvihreästä singletrikoosta itselleni mekkosen, johon käytin samoja kaavoja kuin siskon mekkoon aikaisemmin.
![]()
Kaavan olen itse piirtänyt valmismekon mittojen pohjalta, tosin tähän versioon piirtelin hiukkasen lisää.
Oleellisin muutos edelliseen verrattuna oli taskut. Niidenkin malli on apinoitu siitä alunperin mallina olleesta Even&Oddin mekosta.
Etsin tähänkin käytettäväksi pohjakankaan väristä joustopitsikangasta yläosaa somistamaan, mutta kaikkialla myytiin ei-oota (johtuiko lie siitä tämä löytämisen vaikeus, etten poistunut kotoani lainkaan sen perässä). Sopivan pitsikankaan puuttuessa lisäsin kuitenkin olalle pienen yksityiskohdan kitinvaaleasta neuloksesta.
![]()
![]()
Ostin muuten minäkin jo toisen Lidlin leimasimen, kun sitä ensimmäistä olen käyttänyt nimellä ja osoitteella jo ties kuinka kauan kirjeiden merkitsemiseen. Tähän uudempaan leimasimeen oli pakko saada jotain, jonka voi läntätä ompelusten nurjalle puolelle. Täydellinen merkitsemistapa, sillä tällainen "niskalappu" ei pistele herkkähipiäisenkään niskaa! Lapsille (ja miehille, toim. huom.) on tietysti myös tärkeää tietää, miten päin vaate puetaan. Lupaan siis täten läntätä leiman aina vaatteen taakse, en ikinä eteen.
Merkinnän pitäisi kestää 60-asteista pesua, kunhan vaatetta ei pestä leimaamisen jälkeen ensimmäiseen vuorokauteen.
Ylemmän kuvan leimaus on ystävän kuopuksen haalarihousujen niskasta. Tulepa ystäväiseni hakemaan nämä vaatteet joku päivä, nyt olis valmista! Haalarihousut ja body ovat kooltaan 86+. Molemmat menevät toivottavasti vielä 92-koossakin edes vähän aikaa.
Riemukukasta kaavailin mielessäni jo vaatetta itsellenikin, kun se on niin mukavan tuntuinen materiaali, mutta onneksi en tehnyt, sillä on se vaan söpöä paitana tuon kuusivuotiaan päällä!
Kanttauksiin uskaltauduin laittamaan luonnonvalloista, kun pahin sottaamisikä alkaa olla jossain takavasemmalla.
Lieköhän muuten kiinnititte huomiota mekkokuvien taustalla oleviin kiviin? Ette varmaan. Mutta itse kiinnitän niihin paljonkin huomiota, sillä niiden kimpussa huhkittiin koko toissapäiväinen. Yksi lauantai aamusta iltaan tarvittiin siihen, että tuollainen kiviaidantekele saatiin tuolle mallille (hommaa tosin saattoi hidastaa neljä mukulaa).
Aita erottaa takapihalla soralle jätettävän ja nurmeksi kylvettävän alueen toisistaan. Keskelle aitaa saatiin hyvällä tekosyyllä kaari, johon kasvatetaan köynnöksiä. Toista reunaa nousee ensi kesänä valkokukkainen tavis-karhunköynnös, toista reunaa puolestaan valloittaa kerrottukukkainen vaaleanpunainen kaunotar samaa sukua.
Tai sitten laitan molemmille puolille samaa. Voi tätä päättämisen vaikeutta!
Alla on suodatinkangas, jonka päälle on ladottu kiviä ensin kahteen riviin ja päälle yhteen - mikä mitenkin päin tuossa sopivan paikkansa löysi. Minulta tuo olisi jäänyt tekemättä voimien rajallisuuden takia, mutta me olemmekin puolison kanssa hyvä työpari siten, että minä visioin ja osoittelen että "tuohon" ja kerron miten, ja mies sitten toteuttaa. No, osallistun minäkin, kantamalla juomista ja pienempiä kiviä.
Kaaren toiselle puolelle lisättiin muodon vuoksi rykelmä isoja kiviä, jotta kaarella olisi joku merkitys tuossa. Kivien vierestä pääsee kuitenkin traktoreilla ja muilla isommilla koneilla vielä kulkemaan, sillä koko kulkuväylää ei toki sovi kivillä tukkia.
Kivien juurelle tulee yllätys-yllätys kaikenmoista puskaa, joka peittää samalla sakokaivon kannen näkyvistä. Pahamaineinen karhunköynnös pidetään erossa muista puskista paitsi maan alaisilla rajauksilla myös isoilla kivillä, jotka ovat köynnöksen ja muiden istutusten välissä. Ei se hetkeen niistä yli kiipeile.
Sellaisia tekosia on taottu viimeisten viiden päivän aikana. Muuten päivät menevät aika lailla näissä merkeissä:
Että voi puolitoistavuotias ihmisenalku olla läheisriippuvainen!