Tämä pihaprojekti ei valmistu ikinä!
Ei kun oikeasti kuopus on kova pyrkimään tielle, ja kun aikeet estetään, seuraa siitä aina heittäytyminen maahan - yhden hengen mielenosoitus siis. Toistaiseksi mielenosoituksista ei ole ollut hyötyä, sillä vieläkään emme ole antaneet nuorelle herralle lupaa tontilta poistumiseen.
Lieköhän nuorukaisella se käsitys, että aidan toisella puolella (tai tässä tapauksessa toisten tonteilla) on aina ruoho vihreämpää. Jos tässä on syy jatkuvaan pois pyrkimiseen, niin ymmärrän kyllä yskän! :D
Vähemmän vihreää tonttia saa kyllä hakea.
Viimeisen kahden viikon aikana on kaivettu salaojia pitkin etupihaa, ja allekirjoittanutkin on hetkittäin päässyt huhkimaan soran ja hiekan lapioinnin merkeissä salaojatyömaalla.
Voisin kuvitella, että tuollaiset projektit eivät olisi lapsena ja teininä voineet juuri vähempää kiinnostaa. Kumma juttu, miten sitä iän myötä motivoituu aivan erilaisiin asioihin. Soran kaivaminen ja pihasotkussa hikoileminen tuntuu varsin mielekkäältä ja tärkeältä puuhalta, kun tietää tekevänsä pohjustusta kauniille puutarhalle. Tai no, mistä minä sitä kaunista vielä tiedän, kun ensimmäistäni tässä väsään. Puutarhalle nyt kuitenkin!
Salaojatöiden jälkeen on siirrelty erilaisia maakasoja sinne sun tänne - on multaa, jota voi käyttää, savea, joka sopii vain täytemaaksi, sekä kiviä, kiviä ja kiviä. Sanoinko jo, että meillä on kiviä?
Ensimmäistä pengerrystäkin on aloiteltu. Metrisiä kiviä on tungettu kaarevaan riviin, jonka vasemmalla puolella maanpinta tulee olemaan pihatien korkeudella, eli n. 70cm korkeammalla kuin kivien oikealla puolella. Ohi kulkiessani heittelen pihalta löytyviä kantoja ja muuta luonnollista sälää tuonne kivirivin vasemmalle puolelle, jossa ne jäävät paksun maakerroksen alle, kunhan maita tasataan lopulliseen muotoonsa.
Sama alue toisesta suunnasta. Valokuva latistaa pienet korkeuserot kyllä olemattomiin, mutta pääasia on, että tiedän niiden olevan olemassa.
Kivikasojen prinsessa.
Tämä prinsessa viihtyy erinomaisesti isosiskolle hankitussa juhlamekossa, joka oli tosikäytössä siskon ollessa puolitoistavuotias. Tälle pikkuisemmalle siskolle se sopii 3,5-vuotiaanakin päälle vallan mainiosti.
Koska noita kiviä meillä riittää, kuljen silmät isosti auki kaikkialla, missä niitä on käytetty pihan rakenteissa tai koristelussa. Tuorein bongaus oli nämä kiviröykkiöt vanhan kyläkouluni pihassa. Harvassa taitavat nykyään olla sellaiset koulut, joissa alaluokalla olisi syksyllä koulun alkaessa viisi oppilasta. Minulla oli tuolloin ilo olla kahdesta ekaluokkalaisesta se toinen.
Ja bongausreissulta palataan takaisin kotoisiin kivitöihin.
Aikaisemmin esittelemänipulmakolmio on nyt työn alla.Siitä kuopaistiin kaivurilla kaikki pajut juurineen pois ja tasoitellun maan päälle leviteltiin maanrakennuskangas. Päälle ladotaan - no arvaatte kyllä jo, mitä..
Kasvisehdotuksia otetaan vastaan! Tuohon istutetaan siis kivien väleihin jääviin aukkoihin kasveja, ja osa kivistä peittyy maan alle. Reunoille ladotaan lopuksi pienempää kiveä niin, että koko alue on samassa tasossa tuon pihaan johtavan liittymän kanssa. Samassa tasossa kahdesta syystä: jotta näkyvyys tielle säilyy, ja koska paikalle kasataan talvella lunta. Niinpä myös paikalle istutetun kasvillisuudenkin on kestettävä lumen paino. Itse mietin sitä, paleltuuko herkempien kasvien juuret, kun ympärillä on paljon kiviä? Varsinaista kuivan paikan kivikkopuutarhaa tuohon en havittele, vaan tavoite olisi työntää siihen muutakin kuin kivikkokasveja. Onko minulla mitään hajua oikeasta suunnasta tämän suhteen? Mitään oikeaa oppikirja-aluetta tuota en edes yritä saada muistuttamaan - eikä siihen olisi resurssejakaan tällaisella keltanokalla.
Siitä se pikkuhiljaa valmistuu tämäkin ryteikkö, kohta kerrallaan. Viherrystä saamme odottaa vielä hyvän aikaa, mutta kyllä tässä malttaa hyvää odotella!