Jo keväälle haaveilemani kasvimaan teko on siirtynyt olosuhteiden pakosta syksyksi, mutta tuleehan se kesä taas vuonna 2016. Ensi keväänä päästäänkin samantien tositoimiin, kun lavatarha valmistuu tämän syksyn aikana.
Keskelle takapihaa, oikein paraatipaikalle aurinkoiseen ja suojaiseen kohtaan jätimme nurmentekovaiheessa vajaan kymmenen neliön alueen ilman multaa ja nurmikonsiemeniä.
Maanantai-iltana sain siipan pihaan tuomana kukkurakärryllisen pohjaksi sopivaa katetta, ja eilen pääsin tositoimiin.
Suodatinkankaat leviteltiin kuopuksen kanssa ensimmäisenä koko systeemin alle.
Sitten mallailtiinkin jo lavojen sijoittelua ja kokoja, ja niissä riittääkin päänvaivaa. Koska alla oleva maa ei ole mitenkään vatupassilla tasoitettu, on työlästä saada lavankaulukset niin, etteivät ne sisältä katsottaessa näyttäisi sekalaiselta rykelmältä salmiakin muotoisia laatikoita, vaan olisivat suht suorassa.
Ainakin toistaiseksi päädyin jättämään taakse pari korkeampaa laatikkoa ja etualalle toisinpäin matalammat, mutta saa nähdä, moneenko kertaan nämä vielä vaihtavat paikkojaan.
Ja arvaahan sen, ketkä siellä ovat heti paikkoja tonkimassa, kun vapaaksi pääsevät!
Saahan sitä asetella hienosti katteet reunoille itävää nurmea vasten ja kuvitella, että siitä tule siisti reunus, jota pitkin nurmenleikkurilla ajellaan, mutta totuushan on, että meillä on tämän kesän aikana katteet vaihtaneet paikkaansa joka puolella. Puiden ja pensaiden aluset ovat paljaita, ja nurmikolla puolestaan on puoliksi maatunutta katetta joka puolella.
Mutta kyllä täytyy sanoa, että on se mahtavaa tehdä hommia pihalla, jos ei tarvitse materiaalien kanssa pihistellä. Viime viikolla puoliso haki peräkärryllisen Kekkilän multaa pihaan, ja melkein koko kärryllinen on jo tuhlattu. Nyt sain vielä tuota hirsityömaalta haettua puusilppua, ja olen urakalla uusinut katteita puiden ja pensaiden juurelle. Tästä silpusta olen myös tehnyt rajauksia istutusalueiden ja nurmikon väliin, johon on ensiksi kaivettu kunnon vallihaudat.
Se ikävä puoli tässä katemateriaalissa on (sillä oletan tämän olevan havupuuta), että se ei sovi perennojen tai kesäkukkien katteeksi sisältämiensä terpeenien ja ties minkä takia. Tietojeni mukaan puuvartiset kuitenkin tätä sietävät, joten niiden tyvet saavat tästä lisäystä entisten päälle.
Kasvimaa on hetken luovalla tauolla, kun mietin, miten lopulta sijoittelen lavat. Ja koska projekteilla on tapana laajentua, reunalle ajattelin istutella myös jotain syötäviä. Herukkapensaat olisivat se perinteisin lisä, mutta mietin myös luumu- tai päärynäpuita. Ne vain vaativat reilun kohopenkin täällä savimaalla. Joku porttikin olisi aika ihana, vaikka sille ei oikeaa tarvetta olisikaan. Niin ihastuttavia lavatarhoja on kuitenkin näkynyt esim täällä, ettei tämä minunkaan kasvimaani tule säästymään pieneltä (pieneltä?!) lisäsomistamiselta.
Säät eivät ole tänä kesänä suosineet monen muunkaan kohteen lisäksi tuota meidän kahteen kertaan kylvettyä niittyämme. Sinne on ilmestynyt tasan yksi uusi laji, joka on tuo yllä oleva keltainen pallero. Saapa nähdä, nouseeko sieltä ensi kesänä kylmäkäsittelyn saaneita uutuuksia, vai onko sadevesi vienyt kaikki siemenet ojaa pitkin naapuriin.