Toisen mielestä elämä on pitkä, toisen mielestä se on lyhyt. Joku tykkää nukkua pitkään, joku toinen ei. Joku tykkäsi joskus pitkästä yläosasta, enää näköjään ei. No ainakaan tässä nimenomaisessa vaatekappaleessa.
Minun päälläni näkee harvoin näitä ihania kuosikankaita, joita kyllä tupsahtelee markkinoille huolestuttavan kiivaaseen tahtiin. Tämä Pehemiältä löytynyt puuvillaneulos kuitenkin sai poikkeamaan totutusta, sillä kukapa voisi vastustaa apilapalloja! Kaikki täsmää - värit, pehmeys, materiaali... se on niin mun.
Mutta kumma juttu. Vaikka vuosien ajan olen viihtynyt mitä mainioimmin kotikalsareissa ja pitkissä paidoissa (jotkut sanoo niitä mekoiksi), niin tässä tapauksessa se pitkä vaihtoehto alkoikin tuntua päällä jotenkin vieraalta.
Päätös oli nopeasti tehty - helma lyhenee. Niin, käytin futuuria, en imperfektiä. Kuvissa helma on vasta taitettu hätäisesti paidan sisään. Kuitenkin se varmuudella lyhenee, sillä mekkona se on tylsä. Ja minä viihdyn yhtäkkiä taas farkuissa.
Minun piti ommella tämä vaatekappale huomenna, koska tänään piti pestä ikkunoita, mutta koska tajusin ikkunanpesun aloittamista suunnitellessani, että nuorimmainen nukkuu, enkä voisi imuroida kärpäsiä ikkunoiden väleistä siinä pelossa, että poikanen herää imurin hurinaan, niin päättelinpä sitten fiksuna naisena, ettei minun kannata aloittaa vielä koko ikkunanpesua. Seliseli.
Mutta pesin minä ne ikkunatkin sitten, joten on sekin riesa nyt hoidettu! Mahtavaa kun näkee lasin läpi ulos!
Palataanpa paitaan. Maksikauluksia arvostelin juuri viime postauksessani, kun ovat joskus hankalia takkien alla, mutta silti oli ihan pakko. Ja kun nyt tein kauluksen aiempaa kapeampana, se toimiikin ihan hyvin!
Raglansaumoihin, hihan poikkisaumaan ja kaulukseen ompelin kappaleita yhdistäessäni väliin joustopitsejä. Valkoisen joustopitsin voitin Julian blogiarvonnasta tässä syksyllä, harmaa taitaa olla Eurokankaan huippuhalpoja valmisnippupitsejä. Kauluksen pitsiä venytin ommellessani aika reippaasti, jotta se vetäisi kaulusta vähäsen kasaan sauman osuudelta.
Kaavana minulla oli Shellyn sijaan uusimman nais-Ottobren raglanmekko, jota muokkasin vähän sieltä sun täältä, ja lopulta jouduin kyllä kaventamaan reippaasti. Nämä neulokset ovat sen verran rentoja tapauksia, että vaatteesta tulee helposti liian löysä, jos leikkaa kappaleet tavalliseen tapaan. Toisaalta kankaan paksuus kompensoi tuota löysyyttä.
Olisiko tämä pusero sinulla pitkä vai lyhyt? Eikun äh, olisiko tämä mekko vai pusero?