Naisten karkausviikonloppuna muutama viikko sitten haalin omia vaatteitani varten ison pinon yksivärisiä kankaita. Edullisin niistä oli Nanson tummanharmaa puuvillatrikoo, joka löytyi kirpparilta, ja maksoi kaikessa kolmemetrisyydessään vain kympin. Metrihinta ei ole paha.
Kokeilin tuolle halpakankaalle uudenlaista helmamallia, jossa molemmilla sivuilla on pitkät lirpakkeet, mutta keskeltä helma on lyhyempi. Helmaa ei ole lainkaan päärmätty tai huoliteltu, vaan se saa rullautua rauhassa ihan miten tahtoo.
Tämä on raglanhihoineen ja väljine helmoineen juuri oikeanlainen vaate kotosteluun, eli jokapäiväiseen kotikäyttöön. Ei kiristä eikä purista mistään. Vielä kun tottuisi siihen outoon tunteeseen, kun ei ihan tarkkaan tiedä, missä mikäkin kohta helmasta aina liehuu...
Toinen harmaa arkivaate on omaan makuuni vähän turhan sinertävä, mutta ostaessaan verkkokaupasta ei koskaan voi olla varma, minkä sävyinen kangas luonnossa on. Tämä Kestovaippakaupan vaaleanharmaa jersey on aika sinertävä, mutta ehkä minä kestän sen.
Kaava on aikaisemmin pitkähihaisena käytössäni ollut tunikakaava, jota muokkasin nyt sen verran lisää, että poistin uloimmat hiuslaskokset edestä. Näin etukappaleen helmaan jäi vähemmän väljyyttä, kun sitä aikaisemmissa oli hitusen liikaa.
Olin muuten sunnuntaina hauskoilla korukutsuilla tytärteni kanssa, ja nähtyäni siellä, miten joku voikin osata tehdä niin kauniita koruja, pitkään mielessä kytenyt ajatus korukurssille lähtemisestä vahvistui taas vähän isommaksi liekiksi. Voisihan sitä ihminen jotain harrastaakin (no äläs naura siellä - ei ompeleminen ole minulle harrastus, se on elämäntapa)!
Toistaiseksi kuitenkin ihastelen muiden taitoja ja ostan koruni heiltä.
Tässä tapauksessa se hei oli kuopiolainen Asperugo, jonka korut valmistaa taitava Terhi. Asperugosta on kuulemma lähiaikoina tulossa oikea yritys. Siispä onnea yritykseen (tämä ei ollut maksettu mainos, ihastelenpa muuten vain)!
