On vähän satanut. Tai mitä tuota vähättelemään - on satanut ihan tolkuttomasti ja pää on ollut välillä hajoamispisteessä kaikesta tästä sisällä olemisesta. Onneksi on ompeluharrastus!
Kolmas tuotantoerämme sai uuden hupparin, ja neidin kasvamisesta rohkaistuneena päätin kokeilla valmiskaavaa huimassa koossa 104. Hurjaa kyllä, mutta kevään ysikaks-koosta olemme siirtyneet suoraan sataanneljään! Mahtuisi tuolle varmasti vielä hyvin ne 98-kokoisetkin, jotka nyt jäivät tyystin välistä, mutta uskoisin neidin jatkavan kasvamistaan edelleen, joten tehdään nyt kerralla riittävän kokoista!
Peitetikkikoneen ison paininjalan kanssa ei mikään ihanin mahdollinen urakka tuo etukappaleen vetoketjuhalkion reunojen kanttaaminen, mutta onnistuipas edes jotenkin. Kangashan on itsessään varsin kesäinen, mutta olkapaikoista tulee jotenkin syksyinen fiilis. Johtuuko se kärpässieni-lookista?
Toinen, viisivuotias, on kasvanut huomattavasti hillitymmin, mutta paitojen hihat tuntuvat kesän aikana jääneen hänelläkin hiukan liian lyhyiksi. Kun nyt suurentelemaan ryhdyttiin, tein pojallekin jo kokoa 122.
Melko tuoreessa OB:n lehdessä olleen hupparikaavan mukaan tein tämän, tosin omia vapauksia ottaen, kuten aina. Hupparin huppuja en vuorita oikeastaan koskaan, vaikka ohjeissa niin tehdään. Ohueen trikoohuppariin tulee aika raskas huppu muuhun vaatteeseen nähden, jos sen tekee kaksinkertaisena. Taskukin taisi alkuperäisessä mallissa olla hihassa. Tuollaisia tähti-niittikoristeita saa muuten Royal-tuotteelta.
Hupun toinen puoli kadotti tähtensä, kun tein sen yksivärisestä trikoosta. Olen kovin tykästynyt nykyään näihin eriparisuuksiin, kuten tulette myöhemminkin tässä postauksessa vielä huomaamaan!
Viikon kokemuksella ekaluokkalaiseksi itseään kutsuva esikoisemme veti ensimmäisenä koulupäivänä päälleen uuden tähtipaidan, kun edellisellä viikolla äitinsä hänelle sellaisen tekaisi. Nappilista on taas täyttä valetta.
Tilasinpa ekaluokkalaista ajatellen myös materiaalia housuja varten - vanhat kun näyttävät muuttuneen caprimalleiksi. Vanhasta tottumuksesta napsuttelin Kestovaippakaupan ostoskoriin 70cm kutakin velouria, mutta kuinkas sitten kävikään... Kun kaivelin esille ekaluokkalaisellemme sopivan kaavan, ei ihan kaikki täsmännyt.
Jouduin vähän säveltämään.
Tai oikeastaan sain säveltää. Joskus on nimittäin ihan supermukavaa käyttää luovuuttaan sen sijaan, että tekisi kerralla valmista kuin liukuhihnalta.
Nämä housut saivat pinkkiytensä pariksi kahta kuviovelouria. Molempia, raitaa ja tähtiä, löytyi tilkkulaatikosta pikkupalat, joista olin kankaita tilatessani ajatellut tehtailla taskuja näihin housuihin.
Ne muuttuivatkin lahkeen lisäkkeiksi. Ja hyvä niin. Yhteen taskuunkin vielä riitti raitaa.
Peruspunaista koristeltiin vaaleanpunaisella bambiapplikaatiolla.
Nostan jälleen kerran hattua ahkerille applikoitsijoille. Tylsää puuhaa, kertakaikkiaan! Yhden tällaisen yksinkertaisenkin applikaation näpräämiseen menee aikaa vähintään saman verran kuin yksien perushousujen valmistukseen. Applikaatiota tehdessä olisi osattava unohtaa ajan kuluminen ja se, että sitä ompeluaikaa on rajoitetusti. Toisaalta sillä saa kyllä nin ihanaa ilmettä vaatteisiin - nämäkin housut olisivat harvinaisen tylsät ilman tuota pikkubambia!
Pienimmäiselle tilasin jo jokin aika sitten tätä söpöä kaupunkitrikoota, ja siitä tuli ihan perusperuspaita koossa 92.
Toinenkin ysikakkonen tulla tupsahti tänne jostain. Sen voi hankkia omakseen täältä.
Ja jotta kukaan ei vain erehtyisi luulemaan, että tosimummon lapset puetaan aina harkittuihin kokonaisuuksiin, sävysävyyn sukkia myöten, niin esitellään tuota meidän omatoimista kolmevuotiasta, joka etsii vaatteet kaapista ylleen ihan itse. Ja joka itse tuppautui kuvattavaksi isosiskon kuvaamisen päätteeksi.
No, on silläkin sentään sävysävyyn.. :D Huivi Lindexin, paita H&M:n, molemmat kirpparilta. Jalassa arkisen ihanasti pelkät kalsarit, jotka juuri siirtyivät neidin omistukseen isoveljen perintönä. Sukkien väri on kyllä vaaleanpunainen, mutta niidenkin pohjat ovat sävysävyyn paidan kanssa, koska kaikista kielloista, käskyistä ja uhkauksista huolimatta tämä pirpana kulkee ulkona savisessa maassa sukkasillaan. Mrr!
Ja nyt kun tämä karu totuus on paljastettu kaiken kansan pällisteltäväksi, on paras häipyä tästä maalaushommiin. Mitä kunnoittavimmin pyydän hänen korkeuttaan Luontoäitiä panttaamaan sitä sadetta edes muutaman tunnin vielä, jotta saan pääoven lipan palkit maalatuksi.