Tässä eräänä päivänä, kun olin aikeissa istahtaa kotoiseen keinutuoliini, näin sen yhtäkkiä ulkopuolisen silmin. Onpa sen kangas nuhjaantunut, likainen ja vähän jo etureunastaan rispaantunutkin! Käsinojistakin ovat lapset raaputtaneet maalia niin, että maalin ja paljaan puun välinen terävä reuna tuntuu ikävästi ranteisiin.
En sitten istunutkaan keinutuoliin, vaan irrotin istuinlevyn paikaltaan ja etsin käsiini pihdit - ja istuuduin projekteineni sohvalle. Pihdeillä revin verhoilun kiinnittäneet niitit irti ja heitin vanhan, rispaantuneen verhoilun roskikseen. Istuinlevyn muodon mukaan leikkasin uuden päällisen alkujaan tyynynpäälliskankaaksi ostamastani Ikean purjevene-pellavasta.
Muuten tuo päällinen olisi yksinkertaistakin yksinkertaisempi vaihtaa, mutta nuo kulmissa olevat lovet teettävät hiukkasen töitä.
Päälliosa leikataan pohjalevyn muodon mukaan, ja sivua varten leikataan 6cm leveää kaitaletta, joka sitten ommellaan päällikappaleeseen kiinni ympäriinsä.
Tämän jälkeen "huppu" sovitetaan pehmusteen ja istuinlevyn päälle ja niitataan kiinni istuinlevyn alapuolelle.
Käväisin myös ulkona hiomassa käsinojien maalireunusta hiukan sileämmäksi, ja jonain iltana, kun talo hiljenee ja itsellä vielä on virtaa, maalaan nuo käsinojat uudestaan valkoisiksi. Vaikka tykkään kyllä tuosta kuluneesta fiiliksestäkin, mutta puun pinta on tuolla tavoin aika suojaton.
Ompeluhuonekin on kokenut pientä muutostuulta lähipäivinä. Tajusin yhtäkkiä, että pakastin on aivan turhaan ompeluhuoneessa, kun se voi yhtä hyvin olla arkikuistillakin. Sen siirtämiseen tarvittiin hiukan sisua ja yhtä napakkaa räsymattoa, mutta siirtyipäs kuitenkin! Taas kerran oli suuresti hyötyä siitä, ettei meidän taloon tehty yhtään ainoaa kynnystä.
Pakastimen lähdön jälkeen tuli ompeluhuoneeseen tilaa ja avaruutta. Jo aikaisemmin myin silityslaudan nykyiseltä paikalta ison ruskean kaapin, minkä jälkeen ompelemaan on mahtunut paremmin, mutta tilankäyttöä on pitänyt miettiä tosissaan, sillä yhden kaapin poistuminen tarkoittaa yhden kaappitilan poistumista. Ja se taas tarkoittaa kaaosta, joka täytyy saada hallintaan. Tarvittiin kierros Ikealle, pahvi- ja muovilaatikoiden luvattuun maahan.
Toistaiseksi tilanne on hatarasti hallinnassa, joskin tämän järjestyksen toimivuudessa on kyllä toivomisen varaa. Saumurilangat olisi saatava omalle hyllylleen niin, että yksikään rulla ei olisi toisen takana, ja kankaita - no, niitä on vähän turhan paljon.
Poden kroonista tilankäyttöneuroosia. Haluan, että joka ikiselle esineelle on oma paikkansa, ja sellainen esine, jolle ei sitä ole, saa puolestani lähteä talosta. Toisille luovin olotila on hallittu kaaos, mutta minulle kaaos on aina hallitsematonta. Hallittua on ainoastaan järjestys. Tuonkin kangaskaapin kohdalla näkisin mieluiten sellaisen kalusteen, jossa laatikoita ja kaappeja olisi kattoon saakka, jolloin koko tuo tila olisi mahdollista käyttää hyödyksi. Vaikka onnistuuhan se toki noila irtolaatikoillakin, mutta eivät ne kovin esteettisiä ole. Kun kaiken järjestysvimman lisäksi pitäisi olla vielä kaunista katsella. Hankalaa.
Ompeluhuonekuvissa näkyy muuten pari t-paitaa, jotka tuossa viimeisinä hellepäivinä ompelin viisivuotiaalleni. Tein vartavasten kangastilauksen Royal-tuotteelle pojan paitoja varten, ja yksi ikisuosikki, ruskea tähtitrikoo, oli ties monettako kertaa ostoslistalla. Se on aina vain yhtä ihana kangas, ja laadultaan hyvä.
Olkasaumaa on tässä mallissa siirretty tavallista olkasauman paikkaa etemmäksi, ja sen näkyvyyttä on tehostettu peitetikkauksella. Kaava on uusimmasta Ottobren numerosta. Tämä onkin vaihteeksi sellainen perinteisemmän mallinen t-paita, ei mikään slim fit.
Myös tämän toisen paidan inspiraatio on alkujaan Ottobren kesänumerosta, jossa oli samalla tyylillä toteutettu "synttäripaita" nelonen rinnassaan.
Meillä päädyttiin kuitenkin numeron sijasta kirjaimeen.
Paljon ei enää puutu lapsosten kesävaatteista, mutta omista kyllä sitäkin enemmän. Itseäni en nimittäin ole muistanut ajatella juurikaan. Ehkä senkin vielä ehtii.
Mutta voishan sitä välillä istua lukemaankin. Eräs ihana ihminen tarjosi lainaan omia, ostamiaan kirjoja, ja myönnettäköön, että aika kiinnostavaa luettavaa ovatkin! Varsinkin tuo Kierrätyspuutarha, johon jo aikaisemmin pääsin vähän pintapuolisesti tutustumaan. Nyt luen sen kannesta kanteen.
Toisaalta ilmatkin viilenivät sopivasti kaikkeen raskaampaankin puuhailuun. Näytti viikkojen helteen jälkeen aivan hassulta, kun lapset pukivat päälleen pitkät housut ja paidat. En melkein muistanutkaan, että sellaisiakin on!
