Tämäkin vanhus on ollut joskus jonkun koti, ties kuinka monen. Yhden sellaisen ihmisen tunnenkin, jonka synnyinkoti tämä on, mutta sen kuulin vasta käytyämme tätä ihmettelemässä. Eihän tällainen pikkutorppa ole mitään verrattuna siihen uniin tulevaan kouluun, mutta oma viehätyksensä on näissä kaikissa.
Ensimmäistä kertaa näin tämän talon pyöräilylenkillä vuosi sitten. Paluumatkalla keräsin rohkeutta tarvittavan määrän ja poikkesin iltahämärissä pihaan, ja koko etupihaa valaisi valtava kevätesikkokasvusto, joka oli keltaisenaan kukkia. Siinä oli jotain aavemaista. Sisälle taloon en yksin koskaan mene, jos rakennus näyttää yhtään siltä, että siellä voisi lattia pettää alta. Tämä talo oli sitä sarjaa, joten loppukesästä kävimme koko perheen voimin tätä ihastelemassa, ja nämä kuvat ovat siltä reissulta.
Keittiö on vailla pientä remonttia, jotta siitä saisi käyttökuntoisen. Mutta onpa se joskus ollutkin soma ja kotoinen mintunvihreine kaappeineen ja kukkaverhoineen!
Keittiöstä on kannettu tarjottavat tupaan. Tuosta saisi vielä pelastetuksi upean pirttiryhmän, kun vain poistaisi maalit ja suojaisi puupinnan sellaisenaan.
Vintille en uskaltanut kiivetä, etteivät lapset tule sinne perässä, mutta portaat olisivat kyllä houkutelleet. Mies kävi, ja kertoi sielläkin olleen jos jonkinlaista huonekalua vielä paikallaan.
Ulkorakennuksiakin on ollut useampia. Pystyssä niistä en enää vain yksi kokonainen, ja osa kahta muuta. Sen yhden kokonaisen vintillä on varsinainen aarre-esiintymä. Pimeälle ullakolle ei oikeasti nähnyt, mutta salaman valossa kameran kautta selvisi, mitä ullakko pitää sisällään:
Saman rakennuksen takana oli tietysti huussi, ja jonkinlainen suoja, johon on jäänyt työvaatteet vähän pitemmäksi aikaa roikkumaan. Milloinkahan?
Aitan alakerrassa oli lisää puulaatikoita. Oih ja voih.
Se puolikas rakennus, joka siis käsittää seinät, muttei kattoa, piti sisällään monenlaista työkalua - ja yhden kokonaisen sängyn.
Kellarikin on joskus ollut, mutta ei ole enää.
Oviaukkoa on tuettu kivillä, ja ne ovat paikallaan edelleen. Kivet kestävät aikaa.
Kuka perustaisi nettiin sellaisen autiotalojen ja -tilojen omistajarekisterin? Sieltä voisi etsiä paikan omistajan tiedot ja tarvittaessa soitella, että hierottaiskos kauppoja sun romuistas... Tällaista rekisteriä odotellessa! Tosin tämän paikan omistajan saisin todennäköisesti selville yhdellä puhelinsoitolla, mutta siitä en ole varma, kuinka monen autiotalon aarteet meille saataisiin mahtumaan!