Talvicolleget ovat uusin rakkauteni.
Lähes läpi vuoden palelevana ihmisenä olen alkanut iän myötä arvostaa mukavuutta ja lämpöä. Ne menevät nykyään usein myös ulkonäön edelle, mitä tulee esim kauppareissupukeutumiseen. Joskus melkein häpeän, kun kuvittelen asiakkaideni tunnistavan minut röntteissäni, sillä työskentelen kuitenkin naisten pukeutumisen parissa. Paraskin esimerkki!
Toisaalta myös oma tyyli kaikessa vaatetuksessa on minulle tärkeää. Jos se tyyli on pitsiä, maalaisromantiikkaa ja pellavatunikoita, on sellaisista hankala repiä lämmintä vaatetusta. Tehdään sitä sitten! Joskus on nimittäin mukava olla sekä omalla tyylillä että lämpimästi pukeutunut.
Ompelin paksusta talvicollegesta omalla kaavalla edestä avoimen takin, jossa reunaa kiertää helmasta toiseen miehen tädiltä vuosia sitten saatu leveä pitsi.
Vähän kyllä mietin, miten pitsi tuohon asettuu, kun se ei jousta yhtään, mutta ihmeen hyvin näyttää asettuvan. Sitä en vielä uskalla ajatella, mitä tälle tapahtuu ensimmäisessä pesussa. Kaukaa viisas olisi varmaan heittänyt pitsinipun pyykkikoneeseen ennen ompelua.
Pitsin kiinnitin reunaan ihan vaan suoraompeleella, ja onneksi ommel katoaa hyvin tuonne pitsin sekaan. Tästä näkyy tuo talvicollegen paras puoli - pörröinen nurja.
Tämä talvicollege tuli minulle vähän vahingossa, sillä kuvan perusteella sen piti olla harmaata, kun klikkasin sen ostoskoriini kankaita.comista. Tämä olikin tällaista hiukan pellavaa punertavampaa beigeä, mutta yritän osata käyttää tätä, vaikka beige meinaakin olla nyt last seasonia. Ehkä tuo pitsi pelastaa sen, eikä tekele jää kaappiin.
