Onpas ollutkin.
Auto on korjattavana, siippa veteraanikonepäivillä ja me kotona. Mukamas piti vain olla, mutta niinhän siinä aina käy, että jos vain olen, alan huomaamattani touhuta. Kai mummot latautuvat parhaiten touhuamalla. Siinä vaivihkaa tuli siivoiltua talo ja järjesteltyä monen monta tavarapinoa, joita oli loman jälkeen päässyt kertymään pöydille ja nurkkiin. Eilen opettelin painepesurin käytön, ja nyt sain levittää itse pestyn räsymaton keittiön lattialle. Harmi vain, että osa liasta ei lähde, kun mattoa on käytetty asuntovaunun edessä maata vasten. Siitä huolimatta aion pitää tätä vähän aikaa lattialla. Se on jalan alla niin mukavan pehmoinen!
Pikkunaiset pitävät huolen jokapäiväisistä kukkatoimituksista, ja niinpä meillä on tänäänkin tuore kimppu pöydällä. Tälle kalpenee kaupasta ostettu pionikimppukin! Luonnonkukat ovat superkauniita, varsinkin lasten boheemeissa asetelmissa.
Samalla vauhdilla esittelen aikaisemmin valmistuneet vaatteet. Mummilta saadusta vanhasta neuloksesta ompelin esikoiselle maksimekon, johon laitettiin valkoisia pitsejä somisteeksi helmaan ja toiselle olalle. Vyötäröllä on kuminauhakiristys.
Herkkä voikukanhahtuvakuosi oli niin kaunis, että vähältä piti etten napannut sitä omiin vaatteisiini. Lasten päällä kaikki kuitenkin näyttää aina paremmalta, joten sinne meni tämäkin.
Harmaat kanttaukset ja harmaat pilkkucaprit, ja siinäpä se.
Yksi pitkään mielessä pyörinyt kokeilu oli tehdä lakanapuuvillasta housut, sellaiset kevyet ja kesäiset. Lahkeita voisi pitää suorana tai kääräistä vajaamittaisiksi.
Vyötäröllä on helppo kuminauhakiristys, ilman sepaluksia tai nauhojen sitomisia. Hyvin kelpasivat, ja minäkin olen näihin tyytyväinen. Jee, taas yksi käyttötarkoitus lisää vanhoille retroaarteille! Tämä kyseinen vanha pussilakana on joskus jyväskyläläiseltä kirpparilta löytynyt.
Punaiset velourhousut ovat ihan peruspertit, mutta erikoista niissä on se, että niiden kankaat on anopilta saatuja paloja, jotka osoittautuivat valmiiksi housukappaleiksi. Etsiskelin kasasta neljä housupalaa, jotka olivat kooltaan samanlaisia ja ompelin ne kasaan. Ihan housujen näköiset tuli näistäkin, vaikka kaavoitus ja kankaiden leikkuu on tehty jo vuosikymmeniä sitten. Myös lahkeiden resori on vanhaa, ja sekin anopilta saatua.
Olihan tuossa jo yhdelle tyttärelle vähäksi aikaa! Housupula olikin jo aika huutava, välillä aivan kirjaimellisestikin. Sitä kun omaa riittävän hoikan vyötärön, joutuu olemaan ihan kotiompelusten varassa. Farkuista löytyy kaupoissakin kapeita malleja, mutta rennommissa collegeissa on aina vyötäröllä puolet liikaa.
Nyt kun on näin hyvin latauduttu, jaksaa huomenna hyvin aloittaa uutta vapaaviikkoa!