Äiti jos kattoo vaan taivaalle niin näyttää jo ihan kesältä!
Niinpä. *onnellinen huokaus*
![]()
Kesävaatesurinat jatkuvat aina sopivan hetken ja kankaan tullen. Yksi kaapissa lojunut pala saatiin taas kadotetuksi, kun viininpunainen velour muotoutui polvihousuiksi neljävuotiaan jalkaan sopivassa 104-koossa. Taskuihin ja lahjeresoreihin upotettiin paloja tilkkulaatikon trikoista. Toppi on mummotuotantoa vuosien takaa, alunperin isosiskolle ommeltu.
Sisätiloissa meillä kulkee nyt polvihousuneiti, ja ulos pukeutumista joutuu hiukan suostuttelemaan, kun äiti ei anna jättää polvihousuja haalareiden alle. Laitetaan nyt kuitenkin vielä pitkät lahkeet, jooko.
Isoveli on ihan suostuttelemattakin pitkissä lahkeissa - ainakin näissä uusissa.
Muutaman kuukauden ikäisissä housuissa on polvet irvistyksellä, ja ihan pian tarvitaan useampia ehjiä ihmistenilmoillemenohousuja. Se tarkoittaa ompelukoneille töitä ja äidille työtunteja peruspukineiden parissa!
Tummansininen college on saatua, samoin resorina käyttämäni turkoosi neulos. Housuille ei siis juuri hintaa tullut. Kaavapohjana käytin Ottobren Odakota-housujen kaavaa, joskin aika reilulla kädellä muokattuna. Tasku on kuitenkin kaavan mukaisella paikallaan.
Ja pienimmäinen, tuo tahrakeisari!
Herra, jonka mielestä syöminen on hauska sotkuleikki, sanoi äiti mitä tahansa. Joka ikisessä paidassa on lähtemättömiä tahroja. Ei siinä auta äidin muu kuin uusiksi paidoiksi muuttua.
Petroolinsininen joustocollege on ostettu Kangaskaapin kätköistä. Sen yksivärisyyttä piristin eriparinapeilla, jotka ovat kokoa jätti. Napinläpipaininjalallani sai juuri ja juuri tehdyksi niille sopivat lävet, kun kangas vähän joustaa.
En millään muista, mistä verkkokaupasta tilasin joskus noita jättinappeja, mutta joku askartelukauppa se oli. Kenties Donno, mahdollisesti jokin aivan muu.
Samalla vauhdilla ompelin pojalle toisenkin paidan. Sen trikoo on Janan avustuksella Saksasta kimppatilattu. Anopin lahjoitusresoreista löytyi täydellinen harmaa paidan pariksi. Lisäsin helmaan reilusti kaavaa enemmän pituutta, jotta selkä ei paista kyykistellessä.
Resori on vanhaa ja rentoa, joten pääntie jäi hiukan väljäksi, mutta ei se tunnu poikaa ahdistavan. Päinvastoin!
Lähiaikoina ompelenkin odottavien tilausten lisäksi lähinnä kaikkea ihan tavallista omille muksuilleni, sillä pian niitä siistimpiä-tai-edes-ehjiä arkivaatteita tarvitaan. Mummelsson lähtee nimittäin "oikeisiin töihin"! Huimaa, jännää! Mahtavaa!